Fono.fi - Äänitetietokanta

  • Esittely
  • Opastus
  • Palaute

MIKÄ ON FONO?

Fono.fi on kirjastokäyttöön muokattu versio Yleisradion äänilevystön Fono-tietokannasta. Fono.fi-käyttöliittymä ei ole sama kuin Yleisradion sisäisessä käytössä oleva, joten siinä ei ole yhtä monipuolisia hakuominaisuuksia. Tietosisältö on pääosin sama, mutta Fono.fi:stä on karsittu eräitä lähinnä radiotoimintaa palvelevia yksityiskohtia. Tiedot Yleisradioon hankituista uusista levyistä päivittyvät Fono.fi-kantaan pienellä viiveellä.

Mitä Fonossa on, ja mitä siellä ei ole

Fono.fi sisältää tiedot kaikista Yleisradion äänilevystöön vuodesta 1974 lähtien hankituista äänilevyistä. Siitä lähtien kaikki Yleisradioon hankitut levyt on luetteloitu Fonoon. Lisäksi Fonoon on taannehtivasti syötetty tietoja äänilevystön vanhemmista kokoelmista. Näistä tärkeimmät ovat vuosien 1920-1960 suomalaiset 78 kierroksen levyt sekä vuosien 1955-1965 vinyylilevyt (vain populaarimusiikin osalta).

Fonosta ei siis löydy kaikkia äänilevystön levyjä. Tietokannasta puuttuvat pääosin vuosina 1965-1974 äänilevystöön hankitut levyt. Niiden hakutiedot löytyvät ainoastaan äänilevystön omasta kortistosta. Myös osa vanhemmista levyistä puuttuu. Näitä aukkoja pyritään vähitellen paikkaamaan, mutta työ voi viedä vuosia.

Kaupallisten äänilevyjen lisäksi Fonosta löytyvät kaikki Yleisradion kantanauhat. Nämä ovat musiikkitallenteita, joihin Yleisradio on hankkinut pysyvät radiointioikeudet. Sen sijaan Fonossa ei ole muita radioarkiston musiikkinauhoituksia.

Lyhyt Fonon historia

Fonon vanhin aineisto on peräisin vuosilta 1974-1986, jolloin äänilevystössä käytettiin mikrokortteja uusien levyjen luettelointiin. Kun syyskuussa vuonna 1986 otettiin käyttöön IBM:n IDMS-ohjelmistoon perustuva Fono-tietokanta, mikrokorttikauden tiedot konvertoitiin siihen. Mikrokorttiaineisto erottuu Fono.fi – tietokannassa uudemmasta aineistosta mm siten, että teksti on pääosin kirjoitettu SUURILLA KIRJAIMILLA. Lisäksi mm soitinten nimet on lyhennetty eri tavoin, mikä saattaa vaikuttaa tiedon hakuun.

Vuonna 1997 äänilevystön vanha keskuskonejärjestelmä korvattiin uudella Oracle-pohjaisella tietokannalla Fono2. Tiedon haun kannalta tämä ei aiheuta eroja.

Tietokantaan myöhemmin syötetyt tiedot vanhoista levyistä (1920-1965) ovat ulkoasultaan samanlaisia kuin muut Fono2:n tiedot.

Dokumenttien tietosisältö

Fono on työväline, jonka avulla toimittajat löytävät tarvitsemansa levyt äänilevystöstä. Tiedon syötössä on ensisijaisesti pyritty ottamaan huomioon ohjelmatoiminnan tarpeet. Fono sisältää pääosin ne tiedot, joita tarvitaan raportoitaessa radiossa soitettu musiikki tekijänoikeusjärjestöille. Tietojen muotoilussa on otettu huomioon myös kuuluttajien työ sekä lehdistön tarpeet. Kun äänilevyjen luettelointi Yleisradiossa alkoi, musiikkikirjastotoiminta Suomessa oli vielä lapsenkengissään. Tästä syystä Fono ei käytä kirjastoalalla nykyisin käytössä olevia luettelointisääntöjä vaan äänilevystössä sisäisesti kehitettyä säännöstöä.

Seuraavassa ei käydä yksityiskohtaisesti läpi käytettyjä luettelointisääntöjä. Selostemme kuitenkin eräitä Fonon piirteitä, joiden tunteminen voi olla hyödyksi Fono.fi:n käyttäjille.

Äänitedokumentti ja teosdokumentti

Rakenteellisesti Fonon dokumentit voidaan jakaa äänitedokumentteihin ja teosdokumentteihin. Äänitedokumentissä ovat tallenteen (esimerkiksi CD tai LP) yleistiedot, ne tiedot jotka koskevat koko tallennetta: otsikko, levynumero, pääesiintyjä jne. Lisäksi äänitedokumentissa on yleensä lueteltu kaikki levyllä olevat musiikkikappaleet (teokset).

Teosdokumentissa ovat yksittäisen levyllä olevan teoksen (sävellyksen, useimmiten yhden uran) tiedot: teoksen nimi, säveltäjä, sanoittaja, esittäjä, musiikkilaji ja muuta teoksen alkuperään liittyvää tietoa. Kaikkia Fonossa olevia äänilevyjä ei ole resurssipulan vuoksi pystytty dokumentoimaan teostasolla. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kaikkien teosten tekijätietoja ei löydy Fonosta, joten haku säveltäjän nimen perusteella voi antaa tyhjän tuloksen, vaikka teos olisikin Fonossa.

Klassinen musiikki ja populaarimusiikki

Klassisen musiikin luetteloinnissa käytetään teosten yhdenmukaistettuja, suomenkielisiä nimikkeitä. Ne poikkeavat usein siitä, mitä levyn etiketissä lukee. Esimerkiksi Jean Sibeliuksen viulukonsertto on Fonossa aina muodossa ”Konsertto viululle”. Myös orkestereiden ja muiden esityskokoonpanojen nimistä on käytetty yhtenäistettyä muotoa, vaikka se olisi levyetiketissä ilmaistu hieman eri tavalla.

Populaarimusiikin teosten ja esittäjien nimet ovat pyritty esittämään myös siinä muodossa kuin ne ovat levyn etiketissä. Käännösiskelmistä on useimmiten ilmoitettu myös alkuperäinen nimi, mikäli se on tiedossa. Eräissä tapauksissa kirjoitusasuja on kuitenkin yhdenmukaistettu, eri kirjoitustavoista saattaa olla viittaus toisiinsa.

Varaus
Yleisradion äänilevystöstä ei voi tilata kopioita Fonossa luetelluista äänitteistä.

Äänilevystö ei vastaa Fonossa olevien tietojen oikeellisuudesta. Vaikka teemme parhaamme varmistaaksemme, että tiedot ovat oikeita, virheet ovat aina mahdollisia. Usein virheet ovat jo lähtöisin alkuperäisistä levyetiketeistä. Fonossa olevat tiedot eivät vaikuta säveltäjille ja esittäjille maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin, vaan Yleisradion, Teoston ja Gramexin välisten sopimusten mukaan nämä tiedot tarkistetaan erikseen.

Äänilevystö on kiitollinen korjauspyynnöistä, jotka koskevat Fonossa olevia tietoja. Osoitteemme on aanilevysto@yle.fi. Emme kuitenkaan ehdi vastata kaikkiin meille saapuviin viesteihin, emmekä voi luvata tekevämme Fonoon kaikkia ehdotettuja korjauksia.

Äänilevystö
PL 15
00024 YLEISRADIO

‹ Takaisin
 

 

 

Musiikkibasaari.fi - musiikkikirjastojen verkkopalvelut